Länsiväyläjuoksu oli 23.4.2006 klo 13.15 alkaen. Tavoitteena oli päästä maaliin samassa ajassa kuin kaksi vuotta sitten kun matka oli 16,5 km (1:36); nyt matka oli n 17,4 km. Odotin lievää parannusta tulokseen mutta sitä ei tullut. Ajaksi tuli 1:43, eli sopivasti aikaa lisää ylimääräiselle kilometrille.

Motivaatio hommaan oli kadonnut jo pari päivää aiemmin; syöminenkään ei suuremmin huvittanut lauantaina. Huono syönti ei tosin ongelmaksi muodostunutkaan. Olin laskenut tavoiteväliaikoja jotta loppuaika toteutuisi; 5 km 28 min ja 10 km 56 min. 10 km:n kohdalla olin pari minuuttia jäljessä aikataulusta. Sen jälkeen tapahtui jokin aikavääristymä tai fiilisvääristymä. 12 km:n kohdalla luulin laittaneeni turbovaihteen päälle mutta ilmeisesti en tehnytkään niin, fiilis oli väärä. Muisti on jollakin tavalla hatara noista viimeisistä kilometreistä. Muistan laskeneeni aikaa kun oli vielä neljä kilometriä maaliin (n 13 km kohdalla); aikaa oli silloin 17 minuuttia oletettuun maaliintuloon. (4:15 per km eli mahdotonta minulle, 5:00 per km onnistuisi) Olin hukannut 10-13 km:n välillä johonkin n 20 minuuttia. Muutama ylämäki oli välissä ja juottopiste, johtui varmaan siitä. Juoksin loppumatkan sitten n 5:30 vauhtia loppuun asti; sitä vauhtia piti mennä koko matka; jos olisin mennyt niin hyvin olisi käynyt.

Lujilla olin koko matkan, ainakin kympin jälkeen. Henkisesti mikään ei pettänyt paitsi pieni epäilys oli mielessä jossain 5 km:n kohdalla että mitä minä täällä teen? Neljään kilometriin asti seurasin erästä miestä tarkan valikoinnin jälkeen; hyvän näköinen ja kauniit askeleet. (en määrittele tarkemmin) Olo tuntui kestävämmälle kuin koskaan ennen, vauhti ei ole lisääntynyt. Toivottavasti se kestävyyden lisääntyminen näkyy toukokuussa maratonilla. On harkittava tarkkaan mitä sitä ennen kannattaa tehdä, jaloissa tuntuu siltä että ovat äärirajoilla jaksavatko tuon ohjelman jota yritän viedä läpi. Länsiväylän vauhdilla kun jaksaisi maratonin loppuun asti niin olisi oikein hyvä. (ei tule onnistumaan..) :-)

Hävisin vedon jonka olin lyönyt. Lupasin hävitä eräälle staralle alle 30 min, kävi huonommin.

Juttelin juoksun jälkeen S.Karkulahden kanssa; ihailin palkintopokaalia tietämättä että se oli hänen. Olin tavannut hänet vuonna 2002 matkalla HCM:lle, silloin hän kannusti minua sitkeästi yrittämään vain. Komeitahan ne pokaalit ovat; kerran aiemmin olen vastaavan nähnyt. Harmitti etten ehtinyt palkintojen jakoa katsomaan, se pidetään puolitoista tuntia startista, silloin olin vielä kilometrien päässä.

70132.jpg

Lähdön tunnelmaa

70133.jpg

Retuperän WPK

70134.jpg

N17 voittaja Kirsti Pokka

70135.jpg

N17 2.sija Sari Karkulahti