63071001.jpg

Kuva huipulta (netistä bongattu kuva)

169673.jpg

Rehveli kiipeää ylös

Ennakkotietojen mukaan matka oli noin kymmenen kilometriä kuutena kierroksena, korkeusero 55 m.

En ole koskaan ollut ylämäkien ystävä ja oli hullun hommaa lähteä tuonne, mutta kisaa ei oltukaan tarkoitettu aivan täysjärkisille.

Ihmettelin ennen kisan alkua miten joku voi sellaisessa maastossa juosta 10 km 40 minuutissa, ei ratamestari ollut kokeillut sitä mutta väitti sen olevan mahdollista. Rehveli oli myös paikalla töissä, kannusti matkaan. ;)

Lähtö tapahtui mäen puolivälistä ylämäkeen. En ollut moneen viikkoon juossut ilman liiviä joten en tiennyt ollenkaan miltä nyt tuntuisi. Luonnollisestikin lähdin joukon hänniltä liikkeelle. Kärkipään miehet lähtivät vauhdilla, minä hiljaa. Ensimmäisen kerran jaksoin hölkötellen/juosten mäen melkein ylös mutta usko itseeni meinasi pettää. Toisella kierroksella mäen päällä sanoin haluavani kotiin. Eskous oli mukana katsomassa ja hän kertoi jälkeenpäin arvelleensa etten selviä hommasta ollenkaan. (onneksi vasta jälkeenpäin) Mäen päällä oli juoma/banaanitarjoilu, vettä suuhun ja päähän heti. Lämpötilakin oli noin +20 °C eli minulle liikaa. Kampauskin petti, nuttura ei pysynyt. Kampaus muuttuikin sitten vesikampaukseksi koska kastelin pääni jokaisella kierroksella. Ja paitani selän. Eihän se mitään kaunista katseltavaa ole. ;)

What goes up, must come down, eli sitten alamäkeen. Loivasti ja kaarros ja taas loivasti. Suoraan. Ja uudelleen se hirveä ylämäki, se oli nyt vähän pidempi. Juoksin siihen pisteeseen asti mistä lähdettiin liikkeelle ja pinnistäen vähän ylöspäin. Sitten kävelin suosiolla. Samat kuviot mäen päällä. Toisella kierroksella alamäessä ja suoralla homma alkoi sujua, koneisto toimi. Nyt starat alkoivat ohittaa minua kierroksella (jotkut ohittivat kahdella kierroksellakin), joku vielä kannustikin ohi mennessään. Eskous oli lähtöpisteessä (kierrokset olivat 1,6 km) kannustamassa ja teräsmies valvojana. Kuusi kertaa se mäki ylös. Minä en ole mäkijuoksija, en en! Ehkä siitä mäestä kertoo jotain että kävellen alhaalta ylös kesti 5 min. Piti keskittyä hengittämään. ;) Kyllähän se meni, pelkäsin aluksi että tekevätkö jalat lakon niiden mäkien jälkeen mutta hyvin toimivat. On se liivin käyttö vaikuttanut; inhimillisissä olosuhteissa eli siellä tasaisella meni todella hyvin.

[i]Loppusuora on kokemisen arvoinen..[/i] Ennen lähtöä kuulin jo teräsmieheltä että loppusuora on portaat ylös mäelle. Olimme yrittäneet arvioida portaiden lukumäärää jo kotona mutta väärin meni. Portaita on 400. En arvannutkaan miltä tuntuisi 10 km:n loppusuoralla nousta ne portaat, eihän portaat yleensä juuri miltään tunnu ja olen ne portaat kävellyt ennenkin. Tuntui että jalka ei nouse mutta nousi se. Kävellen. Olisikohan ollut viimeiset 20-30 porrasta jotka sitten juoksin, jostain löytyi puhtia eikä se niin vaikeaa ollutkaan. Kannustus oli voimakasta!

Pääsin ylös ja kaaduin nurtsille makailemaan. Eskous tuli valokuvaamaan ja onnittelemaan, [i]teit sen![/i] Eipä tullut pulssia mitattua. Joku kysyi otanko juotavaa, en.. Piti rauhoittua ensin. Joku kätteli ja työni mitalin käteeni kun läähätin nurmikolla. Ihmettelin mitalin paksuutta ja vasta paljon myöhemmin huomasin että mitali on kinkkupasteijapurkki 95 grammaa.

Joku oli kuvannut portaiden nousuani kamerakännykällä. Tarmokkkaan näköistä se oli. Vauhtini oli tasainen, kierrosaika pysyi lähes samana.

Muutama kymmenen meitä siellä oli, naisia vain kaksi. Voittajan aika oli 41 minuuttia. (Niille jotka eivät tiedä niin kerrottakoon että kympin maailmanennätys radalla on vähän alle 30 min ja teräsmiehen 35 min. Näihin voi suhteuttaa tuon voittajan tuloksen ja myös minun tulokseni) Sen toisen naisen aika oli tunti. Minun tunti ja 13 minuuttia. Hmm, minä olin viimeinen, edelläni maaliin tullut selvisi kolme minuuttia nopeammin. Hän olikin vanha tuttu, pitkätukkainen mies jonka näen lähes jokaisessa juoksutapahtumassa. Puolimaratonillakin ja Länsiväylässä.

Sain diplomin ja rahapalkinnon 2 euroa kun tulis naisten sarjassa toiseksi. Valokuvaankin jouduin voittajan kanssa. Nyt alan vielä paremmin ymmärtää poikien iskulauseen tosissaan mutta ei vakavasti. Hommassa pitää olla huumori mukana. Ensimmäiseksi sijoittunut sai yhden euron ja toiseksi sijoittunut kaksi euroa. Hieno diplomi ja mitalina kinkkupasteijapurkki. Voiko muuta toivoa. 

Aika 1:13.