Löysin syksyllä uuden keskustelupalstan, siellä saa hehkuttaa oikein kunnolla. Sieltä löytyi mielenkiintoinen keskustelu siitä onnistuuko maraton yli satakiloiselta mieheltä. Motivaatiota näyttää löytyvän. Turhamaisuuttakin löytyy, enemmistö taitaa olla naisia joita kiinnostaa millaisissa vaatteissa toiset juoksevat. Turhamaisuuden huippu taitaa olla kysymys mikä meikki pysyy valumatta juostessa kun hikoilee. Ihan niin pitkälle en ole asioita ajatellut, eiköhän silloin natural look ole paras. Olen menossa kauas siitä millainen olin joskus aiemmin turhamaisuuden suhteen. Menköön vaan koska se on hauskaa. :-)

Mietin painon vaikutusta omalla kohdallani; painon väheneminen saattaisi lyhentää maratonaikaa vähän oheisen linkin mukaan. Neljä kiloa vaikuttaisi 14 minuuttia. Suhtaudun asiaan kriittisesti ja onneksi laskurin yhteydessä on sama maininta:

Important note: this calculation is based on the (unrealistic) assumption that the change in weight is not accompanied by any other change. In reality, losing weight may take you to below your healthy weight, in which case it will not result in an improvement in performance, and may result in illness.

Painossa ei ole väliä sillä onko kysymys lihasten vai rasvan painosta; kummankin vaikutus on sama. minulla tuskin lihakset aiheuttavat ongelmaa ja painonnousua mutta eräällä miespuolisella tuttavalla näin kävi. Viime keväänä hän kertoi painoa tulleen salitreenien vaikutuksesta neljä kiloa lisää. Yhdistelmä juokseva lihaskimppu on siis aika harvinainen. Toinen panostaa toiseen ja toinen toiseen asiaan, prioriteetit ovat henkilökohtaiset.

Spekulointia; jos tänä keväänä olisin (OLEN) paremmassa kunnossa kuin 2004 syksyllä (tarkoitan todella vuotta 2004 enkä 2005) ja vielä vähän kevyempi niin pääsen haluamaani tavoitteeseen. Kunhan psyyke kestää, fyysinen puoli on rautaa tällä hetkellä. Paino on ihan hyvä ja kunto myös, mutta se on vasta perusta jolle rakennetaan maratonkunto. Lisää kilometrejä vaan niin kyllä se siitä.