Lähdin Turkuun aamulla klo 9 junalla. Turussa minulle jäi vapaata aikaa ennen lähtöä kolme tuntia. Eräs tuttava lupautui hakemaan minut asemalta ja viihdytti minua lähtöön asti. Aika kului Wagneria kuunnellessa (osa Parsifalista) ja Rahmaninovin kolmanteen pianokonserttoon perehtymällä. Suureksi pettymykseni isäntäni ei osannutkaan soittaa sitä itse vaan kuuntelimme sitä levyltä. Tarvitsin vielä kahvia ennen lähtöä, sain sitä kahvilassa noin 45 minuuttia ennen juoksun starttia.

Lähtöpaikalta puhuhuoneisiin oli liian pitkä matka, väsyin noin puoliväliin ja vaihdoin vaatteeni pensaan takana. Reitti pukuhuoneisiin oli merkitty hyvin huonosti, se selvisi juoksun jälkeen kun kävelin sinne asti.

Niinkuin yleensäkin niin jonot vessoihin olivat pitkät. En jäänyt odottamaan vaan menin lähtöpaikalle, en olisi ehtinytkään käydä vessassa. Lähdön tunnelma oli hyvä, kuuluttajalla oli homma hallussa, viimeinen soitettu kappale ennen lähtöä oli 'me halutaan mitalii..' - hänen mukaansa tarvitsimme muistutuksen miksi olemme siellä lähtöviivalla. Lähdimme liikkelle ja yllätyksekseni silloin soitettiin tämän hetken suosikkijuoksubiisiäni Poppo Joeta. Hyvä merkki.

Heti alussa havaitsin sään hirveyden, tiesin sen jo kyllä jollain tavoin kävellessäni pitkin Turun katuja. Minusta tuntui ettei hommasta tule mitään vaikka kaikki oli hyvin. Kaksi ensimmäistä kilometriä meinivät suunnilleen aikaan 5.30, yritin jarrutella. Käärin paidan helman liivien reunan alle lisäten paljasta ihoa. 4-5 km:n kohta oli satama-alueella jossa maisema oli hyvin masentava, aitoja ja rekan kontteja. Satamassa aurinko paahtoi eikä tuullut ollenkaan. Vessassakäymättömyyteni kostautui tässä vaiheessa ja kävin puskassa. Pysähtyneenä ollessani tunsin palavani sisäisesti, tuntui kuin sisäinen lämpö ei pääsisi minusta ulos koska aurinko paistoi. Harkitsin keskeyttämistä, luovuttamista. En muista tarkalleen mitä tapahtui mutta jatkoin kuitenkin ja aurinko meni pilveen. Ylitimme Ruissaloon menevän sillan ja maisemat muuttuivat. Mittasin pulssin 7 km:n kohdalla, se oli noin 170, aika lujilla olin kun maksimisykkeeni on noin 180. Aloin jarrutella taas. 8 km:n kohdalla eräs naispuolinen juoksija makasi tiellä kaksi kaveria vieressä, kaveria ei jätetä. Mikä minut sai huutelemaan tsemppiä niille ihmisille?

Loppumatka meni yllättävän hyvin. Koneisto tuntui käynnistyneen hyvin ja askel kulki. Harrastin taas omalaatuista peesaustani, kahden ihmisen välissä takana kunnes he hermostuivat ja päästivät minut ohi. Jokaisella juottopisteellä kastelin pääni, kaadoin vettä selkääni ja loppumatkalla paidan kaula-aukosta sisään. 13 km:n kohdalla oli suihku; vesiletku maassa jossa olevista rei'istä vesi suihkusi. Kastelin pään ja selän ja rintamuksen. Noin märkä en ole tainnut olla kuin vuonna 2003 helteessä Helsinki City Marathonilla jossa pyysin lapsia Lauttasaaressa ampumaan minua vesipyssyllä.

Jokaisessa juomapisteessä join kaksi mukia urheilujuomaa, vettä en ollenkaan, sitä kaadoin aina kolme mukillista päälleni. Loppumatkalla juoma ei enää maistunut, nyt uskallan jo luottaa siihen että silloin sitä ei tarvita, otan vain yhden kulauksen.

Viimeiset viisi kilometriä juoksin vaatteet märkinä, mielenkiintoinen näky varmaan kun shortsit valuivat vettä ja valuttivat vettä jalkoihinkin. Huomasin että pärjään helteessä jos matkalla on mahdollisuus kastella itseään aina välillä kunnolla.

Maalia lähestyessä kuulin jo kilometrin päähän tutun juoksukappaleen We will rock you. Mukava päästä maaliin. Oma musiikki oli mukana, siitä en muista juuri mitään. Viimeisellä 200 metrillä yritin vielä erään naisen ohi. Ohittelimme vuorotellen toisiamme, hän sanoi etten VOI siinä vaiheessa enää ohittaa. En lopulta voinutkaan, hän otti sellaisen loppukirin että ehti ennen minua.

Pukuhuoneeseen oli todella pitkä matka. Ennen sinne lähtöä söin lautasellisen ruokaa, ruisleipää, tomaattia, kurkkua, salaattia, RisiFruttia. Hakiessani tavarani säilytyksestä en heti muistanut kännykän pin-koodia, laitoin sen kerran väärin ja aloin jo panikoida. Löydettyäni pukukopin aloin höpöttää ihmisten kanssa siellä, minä entinen introvertti!

Lopputulema; ihan ok juoksu ensimmäisten viiden kilometrin jälkeen. Olen kuitenkin tyytyväinen että olin vain puolikkaalla. Kotimatkalla junassa olin nukahtaa. Olin kotona taas klo 20:30.

Ohessa kuva tasaisesta vauhdistani, kuvaajassa ovat ne pisteet joiden ajan muistan. En käytä mittaria.

Hauska yksityiskohta; N60 sarjan voitti joku Pirjo Kurppa, tämän tiedon sain mieheltäni kun soitin ja käskin katsoa omaa tulostani netistä. v.kurppa on jäänyt hänellekin mieleen..

Aika 2:09:20

115165.jpg