sanoi Varalan MK:n shuffle-vetäjä. Se siitä; minulla on omat shufflet.

Katsoin tarkemmin ohjelmaani tänään; eilisen kohdalla luki 2-3 tuntia, 20 km. Minä juoksentelin 2 tuntia 50 minuttia ja suunnilleen ehkä 24 kilometriä. Ensi sunnutaille on merkitty vastaavaa; 2,5-3 tuntia, 25 km. Uusiksi sitten vain. Ohjelmaa on helppo noudattaa kun on lukutaitoinen; vaikeammaksi menee kun 23.4. on Länsiväyläjuoksu ja pitää miettiä sen ja edellisen viikon juoksut itse. Ohjelma tähtää vain viikolla 12 olevalle maratonille.

Sää on viime aikoina suosinut lenkkejä. Ikkunasta katsottuna sää näytti pahemmalle kuin oikeasti oli. Satoi märkää lunta. Alkumatkalla oli loskaisia lätäköitä ja lumen alla olevaa jäätynyttä möhnää jossa piti hiukan varoa nilkkojaan. Tapasin alakerran whippettien omistajan ja kommentoin että on koiranilma. Hän totesi että sinä se jaksat lenkkeillä. Sanoin että on pakko.

Jumituin musiikkiin, koko matkan ajan kuuntelin vain uudestaan ja uudestaan:

Technotronic: Pump up the jam

Queen: Bohemian Rhapsody

Crazy little thing called love

<?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />RadioGa Ga

We will rock you

 

Biiseistä löytää uusia piirteitä, huvittavia. Kuuntelin ainakin tunnin We will rock youn live-versiota. Väsyneenä melkein alkoi naurattaa Freddien tyyli pakottaa yleisö laulamaan we will rock you ja varsinkin tämän kohdan

 

You got mud on your face
You big disgrace
Somebody better put you back in your place

 

käskevä sävy huvitti minua.

 

Sää ei ollut ollenkaan paha. Alussa kengät aivan vähän kastuivat. Lenkille meno on pukeutumiskysymys, lämpökalsarit ja paita (märkäpuvun kaltaista materiaalia), Fjällin kosteutta sietävä puku ja kaikki ok. Lunta ja moskaa oli mutta se ei haitannut. Ylhäältäpäin tuleva möhnä pisteli vähän poskia mutta osui joskus myös huuliin ja oli ihan piristävää. Pään eli psyyken pitää olla kunnossa tuollaisella reissulla; viikko sitten tai siis maanantaina riitelin ennen lähtöä ja se typisti lenkin 1h 50 min pituiseksi, muistaakseni piti olla yli 2h. Parempi sekin kuin vuosi sitten kun pisimmät olivat 1h 35 min, niillä ei pärjää maratoneilla.

 

Kotiin tullessa valuin vettä ulkoisesti, siäpuolelta olin kuiva lievää hikeä lukuunottamatta. (vesijäähdytys ulkopuolella?) En lähtiessäni uskonut että pystyn tuohon.

 

Joku kysyi miksi pidän tuollaisesta. Vähän vaikea kysymys. Osittain siksi että se on homma joka on tehtävä. Sää ei ole este vaan tekosyy. Jos sille antaa periksi niin aina löytyy säästä vikaa. Vähän niinkuin salille menijä jättäisi menemättä kun taitaa olla salilla vääränlaiset valot tänään.. ;-) En osaa sanoa mikä tuollaisessa säässä kiehtoo; ehkä siinä on se että on hyvät vaatteet ja tuntuu hyvälle. Jos kastuu ja sattuu johonkin niin on itsensä voittamista jatkaa kuitenkin. (kerran annoin periksi kun uudet kengät hiersivät jalan verille, maratonilla senkään en anna vaikuttaa, kengät veressä olen tullut kerran maaliin) Jotain masokistista ja itsensä voittamista siinä on motiivina.

 

Jalat kestävät hyvin. Ensimmäiselle maratonille harjoitellessa pohkeet olivat lujilla. Nyt kestävät nekin; eräs epäili löytyykö niistä voimia; kyllä löytyy kun teen pohjeliikkeitä 120 kg:lla. Sitä ei vaan tahdo selkä kestää.