Maratonia edeltävällä viikolla olin antibioottikuurilla ja haluton syömään. Jalatkin olivat kipeät ja painavat. Eskous oli saattamassa minua stadionille; itkin ennen lähtöä ja tunsin oloni todella heikoksi. Seisoessani 6000 muun kanssa lähtöpaikalla fiilis alkoi nousta ja tuntui että ehkä tämä tästä… Asetuin oman aikatavoitteeni jäniksen perään.

Lähtö: Massa valui lähtöportista ulos, kesti 5 minuuttia ennen kuin me häntäpään ihmiset pääsimme edes lähtemään

500 m: Entinen työkaverini – maratonin juossut myös – näkyy katsojien joukossa. Huutelen perään miksei hän ole juoksemassa..

1 km: Turhaudun jäniksen vauhtiin ja menen ohi.

2.5 km: Näin E:n auton luona, hän juoksi vierellä hetken ja kannusti matkaan.

3 km: Ensimmäinen juottopiste, pian pääsemme Mannerheimintielle; valtavat ihmisjoukot kadun varsilla!

5 km: 40 minuuttia kulunut, mitähän tästä tulee.. Vierellä Hietaniemen hautausmaa.

9 km: Olin teipannut varpaat, kuitenkin yhteen varpaaseen on kehittymässä rakko. Pitäisiköhän pysähtyä ensiapupisteeseen ja pyytää hoitoa siihen. En pysähtynyt, rakot ne pienin ongelma tässä hommassa on.

10 km: Näin Teräsmiehen, hyvä vauhti kuulemma. Riippuu tietenkin mistä näkökulmasta sitä katsoo.

12 km: Ollaan Lehtisaaren sillalla, kamala tuuli. Numerolaput paidoissa läiskyvät tuulessa. Hyvin tämä menee.

13 km: Nesteen tornin juurella. Nokia tarjoaa juotavaa ja lattaribändi soittaa. Kivaa.

14-15 km: Puuduttava Lauttasaaren silta. Tuulee huikeasti mutta hyvin menee, masentava maisemakaan ei haittaa.

15+ km: Ensimmäinen isompi ylämäki, pohkeeseen sattuu. Se oli jo ennakolta kipeä, nyt sattuu, mitähän tästä tulee? Ylämäki menee keveästi ylös.

16 km: Lauttasaaressa juoksun voittaja tulee vastaan, hänellä enää 8 km maaliin. Joku vierelläjuokseva tokaisee että mehän niitä sankareita ollaan joilla kestää paljon pidempään, helppoa niillä jotka selviävät hommasta parissa tunnissa. Logiikkansa kullakin…

18 km: Hyvin menee edelleen, Lauttasaaren sillalla kohti Hietalahtea.

20 +km: Kamala tuuli taas Ruoholahden nurkilla. Pohkeeseen sattuu, tuleekohan tästä mitään?

21 km: Nyt saadaa suolakurkkuja, ahmin niitä, ehkä se tekee vatsalle hyvää.

21,1 km: Puolivälissä, aikaa mennyt 2 h 14 minuuttia. Voittaja on jo maalissa. Viime vuonna jäin tähän.

21.5. km: Kadulla on suihku, kierrän sen mutta asfaltilla on lätäköitä. Kengät vähän kastuvat.

22 km: Jossain Ullanlinnassa meren äärellä. Hirvittävä tuuli!

22+ km: Ripuli. Vessaa ei missään. Arvaahan sen miten sitten käy.

24 km: Nyt tarvitsen energiaa nopeasti, apua!

25 km: Saavutaan Espalle, juoksemme kunniakujaa pitkin, ihmiset kannustavat. Kamalaa mukulakiveä!

25.3 km: Nyt saadaan taas suolakurkkuja. Yllättävää; pohje ei enää olekaan kipeä, ehkä se lämpeni matkalla ja parani.

26 km: Kauhea meteli ja kannustus. Musiikkia kuuluu. Kävin WC:ssä. Ripuli. Muillakin oli näköjään ollut.

28 km: Nyt alkoi muuri. Energiat vähissä. Nyt pitäisi rasvanpolton käynnistyä. Hyvä fiilis kuitenkin, haluan päästä maaliin, ei ole motivaatio-ongelmia.

29 km: Haluan ruokaa! Inhottava Hietalahti!

30.3. km: Suolakurkkuja, ne pelastivat minut. Lauttasaaren silta meni hyvin yli.

31 + km: "Kaupassa Juhla Mokka tarjouksessa, mennäänkö ostamaan?" vieruskaveri ehdottelee kaverilleen. Eivät menneet. Taas on ripuliongelma.

32 km: Lauttasaari. Joku makaa peiteltynä ensiapupisteessä. Eipä noita  vielä näkynytkään, en vielä nähnyt kenenkään oksentavankaan. Minua öklöttää, olen kai juonut liikaa.

33 km: Pusikkoon. Ripuli.

35 km: Entinen työkaveri – maratonnainen – on strategisesti juuri oikeassa paikassa katsomassa. Hän tarjoaa karkkeja, en ota, yäk!

36 km: Kävelen Kuusisaaren mäen ylös. Miten voi käsivarret tulla kipeäksi – kosketusaraksi – kun juoksee?

37 km: Öklöttää. En ole juonut kuin kulauksen juottopisteissä 32 km:n jälkeen. Luotan lääkintähuoltoon että hoitelevat minut jos huonosti käy. Radiosta kuuluu 'kielijumppaa', kieli ylös ja sivulle. Hyi kun oksettavia juttuja, melkein oksettaa!

38 km: Minähän KÄVELEN nyt!

38 + km: Juoksenpas!

39.5 km: Banaania tarjolla, hyi hiisi!

40 km. Mannerheimintie. Ei öklötä enää. Saan lisää puhtia ja juoksentelen ihmisten ohi.

41.8 km: E tulee vastaan yleisön joukossa. Hän juoksee vierelläni. Ei nouse minun jalkani enää, uhmaan kaikkea ja kävelen viimeisen ylämäen stadionin vieressä. E jatkaa juoksua vierelläni mäen jälkeen, hyvä loppukiri kun päästään mäki ylös.

42.195 km: Juoksen maaliin. Näen loppuaikani, olisinpa edes pari minuuttia kiristänyt… Kengästä irrotetaan mikrosiru. Saan mitalin ja ruokaa. Olo on hyvä, ei okseta, ei satu pahemmin mihinkään. Henkisesti MAHTAVA fiilis. Käsivarret kipeät ja kylkiluiden välit, outoa. Selkään ei satu niin kuin keväällä erään urakan jälkeen.

Lähdemme E:n kanssa autolla kotiin päin. Kerron matkan pääkohtia. Vasta kotipihalla tajuan hehkuttaa että TEIN SEN! Kotona odotan pahaa oloa mutta sitä ei tule. Kengässä ja sukassa on verta. Suihkun jälkeen irrotan Compeed-laastarit jaloista. Yhdessä varpaassa on kuin onkin rakko; koko varpaanvälin mittainen. Mutta ei se tuntunut enää miltään, mihin se kipu katosi?

+1 päivä: Huomaan että muutamat varpaankynnet ovat mustuneet. Itse asiassa kolme. Näinhän siinä käy aina. En pääse portaita alas kuin sivuttain. Muutenkin polvet ovat aika hyytelöä.

+2 päivää: Töihin. Piti varata aikaa bussipysäkille kävelyyn vähän normaalia enemmän. Bussista poistuessani mietin pitäisikö painaa sitä nappia 'Paina tästä jos liikut hitaasti'. Meinaan jäädä bussin ovien väliin kun en ehdi nopeasti alas portaita ja ulos. Työkaveri lupaa taluttaa ruokalaan jos haluan. Illalla saunaan lämmittelemään.

+3 päivää: Edelleen portaissa ongelmia. Liikun ulkona vain valoisaan aikaan, en pystyisi juoksemaan pakoon jos joku kävisi kimppuun.

+4 päivää: Hengissä taas! Pystyn ajamaan pyörällä!

+10 päivää: Ilmoittauduin seuraavaan koitokseen!

Aika 5:02.