Voitteko kuvitella että vietimme tällä viikolla kissan syntymäpäiviä? Kissa täytti 3 vuotta; ostimme lahjan ja lauloimme aamulla. Illalla söimme lettuja, mies sen keksi että tehdäänkö se kissan juhlistamiseksi. Se oli sattuma.

99659.jpg

Samana iltana sitten ohjelman mukaan 30 min palautteleva lenkki.

Tällä viikolla irtosi tämän vuoden toinen varpaankynsi. Se oli jonkin aikaa roikkunut toisesta reunasta irrallaan, housuja riisuessa se repesi enemmän. Irrotin koko kynnen siitä roikkumasta. Alla on jo uusi kynsi mutta aika ruman näköinen. Varpaassa on pidettävä laastaria etteivät ulkopuoliset kauhistu rumaa varvasta.

Caprilonia kuluu tällä viikolla paljon, vuodan kuin Niagara. Se ei ole mitenkään uutta minulle, joskus mennyt niin pahaksi että anemisoiduin. Anemian vuoksi maraton jäi kesken jokunen vuosi sitten; en ollut tietoinen huonosta Hb:stä juoksemaan lähtiessä; olin vain ihmetellyt kun korvissa soi.

Tänään kävin eilisellä lenkillä, 60 min vauhtileikittelyä. Minun leikkini siellä ovat aika olemattomia, välillä kävelen, välillä juoksen kovaa ja välillä tavallisesti. Tänään tympäisi tosi paljon ja persuksetkin ovat jumissa. Pitäisi hakata lihasta lihanuijalla, kai? Lenkin jälkeen totesin vatsalihasten olevan ihan hyvässä kunnossa mutta olen niiden suhteen kaappijumppari. Linkkuveitsiä en pysty tekemään mutta voisi joskus kokeilla. Vatsaani katsoessa näkyy kuitenkin kahden lapsen äidille pakollinen alavatsan rasvakerros. :-(

Juoksu on vaaraton laji verrattuna näiden kahden harrastamaan MMA:han. En ymmärrä ideologiaa vaikka sitä on minulle yritetty selittää. Ja jopa opastettu kädestä pitäen jotakin lajeihin liittyviä asioita. Mutta - lajinsa kullakin.