Hämeenlinnan XX kaupunkimaraton 23.7.2005

Tapahtumapaikka: Hämeenlinna, Kaurialan urheilukenttä ympäristöineen

Osallistujat (+1000 muuta lisäksi)
Brooke
Valmentaja (V)
Valmentajan vaimo (Vv)
Valmentajan äiti (Vä)
Rehveli (R)
Rehvelin tyttöystävä (Rt) huoltojoukkoina

Matkat ja tavoitteet:
Brooke, puolikas, 2:15
Valmentaja (V), maraton, 4:00
Valmentajan vaimo (Vv), puolikas, 2:30
Valmentajan äiti (Vä), maraton, 5:00
Rehveli (R), puolikas, ei tietoa

Toteutuma:
Brooke, puolikas, 2:15
Valmentaja (V), maraton, 4:05
Valmentajan vaimo (Vv), puolikas, 2:25
Valmentajan äiti (Vä), maraton, 4:58
Rehveli (R), puolikas, 1:39

Esipuhe
Yskää pari viikkoa, ei ihan kokonaan parantunut vieläkään. Käytössä uudet sisäänajamattomat lenkkarit. Säätiedotus lupasi runsasta sadetta ja ukkosta Hämeenlinnaan. Ensimmäistä kertaa olin menossa juoksemaan yhdessä joidenkin tuttavien kanssa ja matka suuntautui kauimmas kotoa; aiempi kaukomatka oli Vantaalle lokakuussa.

1. Näytös
Matkustin Hämeenlinnaan yhdessä kera V:n Vv:n ja Vä:n. Jotkut meistä liikehtivät hermostuneesti ennen lähtöä, kaikilla omat maneerinsa. Vettä, banaania, patukkaa ja vaikka mitä. Ja vessassa ravaamista. Luvattua runsasta sadetta ei näkynyt.

2. Näytös
Lähtöpaikan jälkeen emme toisiamme nähneet. Ensimmäisellä parillasadalla metrillä mielessäni oli ajatus seurata valmentajan kannoilla; jos hän tavoitteli neljän tunnin aikaa maratonilla niin siinä siivellä minä alittaisin kaksi tuntia puolikkaalla. Ajatus jäi yritykseksi, en pysynyt perässä kuin parisataa metriä; hän kertoikin jälkeenpäin että meni aluksi vähän kovempaa vauhtia. Liian kovalla vauhdilla minäkin aloitin, ensimmäinen kilometri meni viidessä minuutissa (=12 km/h). Olen kohdannut uuden ongelman; aiemmin minulla oli vaikeuksia käynnistyä, lähdin vauhtiin vasta noin 10 km:n jälkeen, nyt melkein heti. Yritin jarrutella alussa mutta ei se oikein toiminut. 13 km:n jälkeen toiseen jalkaan alkoi sattua, venyttelin sitä hiukan. Tapasin huoltojoukkomme ja sain syötävää ohimennen. 16 km:n kohdalla käväisin pusikossa. 19 km:n kohdalla vähän iäkkäämmät sedät houkuttelivat mukaan peesiin ja lähdin. Juteltiin mukavia mutta tipahdin heidän porukastaan puoli kilometriä ennen maalia. Kuulin kuinka he kaikki neljä menivät rinnakkain maaliin. En tehnyt hienoja ohituksia koska ei ollut ketään näkyvissä, ei edessä eikä takanakaan.

3. Näytös
Maalissa oli tarjolla lihakeittoa ja näkkäriä. Ei ole näkkäri pitkään aikaan maistunut niin hyvälle kuin silloin. Tapasimme Vv:n kanssa pukukopissa, aikaerommehan oli vain 10 minuuttia. Söimme ja liityimme ajat sitten maaliin tulleen Rehvelin seuraan katsomoon odottamaan muita maaliin. Odotetusti yksi tulikin maaliin vain viisi minuuttia tavoitteestaan jääneenä. Hänen kommenttinsa [i]jos harjoittelisi vähän en[/i]emmän on miettimisen arvoinen juttu.. Lauantai-ilta kului oikein mukavasti hyvässä seurassa katsomossa istuen. Maaliin tulijoita oli niin vähän että kuuluttuja ehti tehdä jokaisesta suurinpiirtein sukuselvityksen maalisuoralla ja kannustaa jonkin tietyn minuuttimäärän alittamiseen. Kun viisi tuntia alkoi olla kulunut niin pojat alkoivat huolestua äidistään ja lähtivät katsomaan reitille ehtiikö tämä maaliin alle viiden tunnin. Ehti hyvinkin, pojat kannustivat äitinsä perille juoksemalla vieressä.

Jälkisanat
Alussa meni hyvää vauhtia ja viimeiset viisi kilometriä. Jossain vaiheessa töpeksin pahasti, kilometriin kului yli kahdeksan minuuttia muutaman kerran. Puskakäynti tietysti vei vähän aikaa ja kai ne juomapaikatkin veivät vähän liikaa aikaa. Kunpa osaisi nuo asiat hoitaa lennossa. ;)

Kotimatka sujui toisella kokoonpanolla analysoiden reittiä, tuloksia ja omaa kuntoa. Hatunnosto huoltohenkilöllemme joka lähti mukaan vain autokuskiksi ja kannustamaan.