Aloitetaan päivän lämpötilasta (www.fmi.fi -> paikallissää Espoo, Espoon sää kuvastaa olosuhteita paremmin kuin Helsinki-Kaisaniemi) Vaaka-akselilla on klo, pystyakselilla lämpötila. Olin juoksemalla liikenteessä kello 15-n20. Reitti kierteli siellä ja täällä.

159689.jpg

Lähtöasetelma oli se että minua oli yli viikon ajan öklöttänyt jokin tauti ja vatsa oli kipeä, suolistoäänet olivat erikoisia. Lisäksi luulin kurkkuni olevan kipeä, ainakin korvat olivat kipeät oudosti. Olin pettynyt hierojaani, hänen tyylinsä ei vastaa odotuksiani, parempi/tehokkaampi on haussa. Painoni ei noussut tankatessa, pikemminkin laski. Oloni oli kaikenkaikkiaan aika kummallinen.

Olin tehnyt juoksua varten MALT0-sekoituksia (MALT0a 50g 3 dl:ssa Gatoradea, ei tarvinut miettiä suolan määrää) ja halusin järjestää ne reitin varrelle jakeluun. Huomasin klo 12 että ne on vietävä stadionille ennen klo 13 ja lähdimme miehen kanssa kiireellä. Laitoin juomat 22, 27, 32 ja 35 km:n laatikoihin.

Mies heitti minut stadionille eikä löytänyt itselleen parkkipaikkaa. Minä vein pullot paikoilleen ja hän lähti etsimään parkkipaikkaa - minun kassini mukanaan jossa oli juoksunumero ja chip ja juotavat. Hän joutui todella kauas auton kanssa ja tuli ratikalla takaisin. Olo oli vähän orpo stadionin vieressä nurmikolla ilman lähtöön tarvittavia varusteita. Hän tuli klo 14, lähdimme kaupunginpuutarhaan katselemaan kasveja ja istuimme kahvilassa. Hörpin kahvia ennen lähtöä noin klo 14:25, lähtö oli klo 15.

Yritin hoidella suolistoa ennakkoon luumusoseella jottei tulisi iso hätä juostessa. Tyhjenihän se kotona aamulla ja toisen kerran stadionin vieressä pusikossa ennen lähtöä. Tuntia ennen lähtöä tankkasin vielä 4 dl MALT0-Gatoradea.

Lähtö oli sähläystä, minulla kesti neljä minuuttia päästä lähtöportista. Tungos oli melkoinen, ohittelemaan ei ensimmäisten 4 km:n aikana juuri päässyt. Sää hirvitti minua ja ajattelin että otetaan homma rauhallisesti, mennään hitaasti puoliväliin. Olin 5 km:n kohdalla ajassa 34 minuuttia ja 10 km:n kohdalla ajassa 1:07. Niillä vaiheilla alkoi kantapäässä ja nilkassa tuntua jotain mutta pärjäsin sen kanssa hyvin. 18 km meni kahdessa tunnissa, puolivälissä olin 2:20 (netto). Alusta saakka olin käyttänyt tehokkaasti vesijäähdytystä, kastelin sienellä itseäni kun se oli mahdollista ja kaadoin vettä paidan kauluksesta sisään selkään ja rintaan. Puolivälin jälkeen oli suihkupaikka - joka muuten näytettiin urheiluruudussakin) - kävin suihkussa ja yritin olla kastelematta kenkiä. Ne kuitenkin kastuivat suihkun jälkeen vesilätäkössä. Märät kengät eivät haitanneet, minulla ei ollut mitään suojauksia jaloissa mutta yhtäkään rakkoa tms ei tullut. Shortsit olivat niin märät että olin kuin märkä koira, vesi roiskui juostessa.

Voittaja tuli Lauttasaaressa vastaan niinkuin aina. Ja taas kerran kanssajuoksijat vitsailivat samaan malliin; kärkijoukko on huonokuntoista kun juoksee vain kahden tunnin lenkin. Viime vuonna samoilla kohdin puhuttiin että mehän niitä sankareita ollaan joilla kestää kauemmin.

Lauttasaaren sillan vieressä oli maratonin paras juottopiste ja paras yleisö. Paras speaker ainakin. Paluumatkalla juottopisteen ihmiset jammasivat, oli se kai hyvä juottopiste.

Jossain lähellä Silja Linen terminaalia eli ehkä 25 km kohdalla alkoi ITB taas vaivata. Se ei ollut ilmoitellut itsestään mitään koko kesänä. Siinä vaiheessa oli sitten kantapää tohjona ja polvea viilsi. Oulussa toukokuussa olin päättänyt että jos olen päässyt yli puolivälin niin loppuun asti menen vaikka kävellen. 28 km:n kohdalla kysyin kylmägeeliä, ei ollut. 29 km:m kohdalla kävin pusikossa tyhjentämässä suolistoa. 30 km:n kohdalla (sillä parhaalla huoltopisteellä) kysyin taas kylmägeeliä ja pyysin kipulääkettä. Sain, aikaa kului hukkaan varmaan viisi minuuuttia kun odottelin. Loppumatka meni kävellen/juosten. Juosten niin pitkälle kuin pystyi, useimmiten kovaa vauhtia sillä kipu tuli samalla tavalla hitaassa ja kovassa vauhdissa.

Muistin MALT0n 22 km:n kohdalla ja join pullollisen, 27 km:n kohdalla unohdin ottaa sen pöydältä ja join vain HCMn Gatoradea. 32 km:n kohdalla maistoin pullosta vähän, 35:n kohdalla jätin väliin kokonaan. Sen jälkeen en juuri juonut, vähän suuta kostutin. Vanhasta olen jo oppinut että jos öklöttää niin on oltava juomatta.

Reitin paluumatkalla Lauttasaaren silta on aina tuntunut pahimmalle. Olin kehitellyt ajatusrakennelmia sen varalle, mies kehotti ajattelemaan vaikka sillan alla uivia silakoita ja laulamaan Pekka Töpöhännästä Silakan ylistyslaulua (strömming, strömming..) En muistanut silakoita ollenkaan ja sillan ylitys meni hyvin.

Viimeisillä sadoilla metreillä mies oli vastassa. Hän juoksi vieressä hetken aikaa, minä vaikeroin etten jaksa mutta jaksoin maaliin. Aika hutera olo oli sinne päästyä. Mies kuuli minun maaliinpääsyni jälkeen kun kuuluttaja selosti että joku kävi makaamaan 15 metriä ennen maalia. Pakkohan se on jos taju on menossa.

Loppuaika (netto) 4:50. Juoksu meni uskomattoman tasaisesti, saavutus sekin, jälkipuoliskoon kivusta huolimatta vain 3 minuuttia enemmän kuin alkumatkaan. Huomasin sen että kuumuus ei haittaa kun käyttää vesijäähdytystä oikein kunnolla. Matkan aikana ehdin ajatella että näissä olosuhteissa jalkojeni ja harjoituskilometrien kanssa on tyydyttävä tähän. Hoipertelin maalin jälkeen ottamassa ruokaa ja sain jopa kahvia. Olin aivan märkä, vaihdoin housuja parkkipaikalla auton vieressä, hätä ei lue lakia. Olo oli aika öklöttävä, kotonakin vielä pelkäsin että yrjö lentää mutta säästyin siltä. Loppuillan vietin lukien sängyssä Agatha Christietä kummallisen euforisessa olotilassa.

Suunnistan seuraavaksi urheilulääkärille ja sitten kai fysioterapeutille. Tehköön lääkäri jalalle minkä voi, ainakin selvittää mistä siinä on kyse. Epäilen onko akillesjänteessä jotain vikaa. Ja ITB on varma juttu. Eriparijalkani on saatava toimimaan niin ettei toinen vammaudu.

Palaan asiaan uuden tiedon kanssa. Nyt lepo vaan ja jäitä.